Ilmastotyöhön vauhtia korjaamalla päättelyvirheet
Esa Tommila
Julkaistu Tekniikka & Taloudessa 19.10.2018
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreimman raportin jälkeisessä ilmastokeskustelussa on kiireinen ilmaston suojelutyö arvioitu helpoksi ja kaikki sen välineet jo saatavilla oleviksi. Ajatus tuntuu olevan, että vain tekoja puuttuu. Tarvitaan kuitenkin paljon lisää tietoa ja malttia tiedonhankintaan. On tärkeää huomata, että uusiutuvan energian lisäys ei sinänsä takaa hiilidioksidipäästöjen vähenemistä.
Tiedämme hyvin, että fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon: ne tuottavat ilmakehään paljon hiilidioksidia ja ovat uusiutumatonta energiaa. Ilmastoahdistuksessa on kiirehditty tuottamaan mahdollisimman paljon kaikkea uusiutuvaa energiaa.
Energian uusiutuvuus on arvokas asia. Kuitenkaan uusiutuvuudesta ei suoraan seuraa hiilineutraalisuus eikä päästöttömyys. Voidaan sanoa, että päättelyketjussa on tässä kohdassa monella virhe.
Uusiutuvuus vain turvaa energian saatavuuden fossiilisten energialähteiden niukentuessa. Muut seikat määrittävät uusiutuvien energiamuotojen vaikutukset ilmastoon. Ellei tätä olennaista eroa oteta huomioon, hukataan aikaa ja suuri osa ilmastopanoksistamme.
Valitettavasti mitään energiaa ei voi tuottaa täysin haitattomasti. Kaikki tuotantotavat kuluttavat luonnonvaroja, ja energiantuotanto kuormittaa aina ilmastoa – vähän tai paljon, suoraan tai välillisesti. Sivuutetut välilliset vaikutukset voivat jopa kumota ilmastohyödyt. Tuo selittää myös päästöjen hidasta pienenemistä huolimatta suurista panostuksista.
Päättelyketjun virhe vaikuttaa jo. Se on taustalla juuri virinneessä keskustelussa biovoimaloiden ja liikenteen biopolttonesteiden todellisista nettopäästöistä niukat nielut huomioiden.
Hallituksemme ja EU-komissio ovat saaneet näistä biohankkeista teettämissään vaikutusarvioissa tietoonsa huonot, suorastaan negatiiviset nettovaikutukset, mutta sivuuttaneet ne. Uskomuksen on annettu voittaa tieto.
Päämääränä tulisi toki olla päästöjen leikkaaminen eikä pelkkä tietynlaisen energiantuotannon lisääminen. Väärän varmuuden vallassa voi myös oikea mittaaminen jäädä vähiin. Ilmastosaavutuksia esitetään usein bruttopanostuksilla laitoksiin eikä ilmastohyödyistä kertovilla tuloksilla.
Aurinko- ja tuulivoiman lisäyksistä puhutaan monasti hetkellisillä nimellisteholuvuilla eikä vuosienergian tuotantomäärillä. Se on johtanut päättäjiä harhaan: katkeilevan tuotannon saatavuus on täystehoksi laskettuna aurinkovoimalla vain 8 – 11 prosenttia ajasta riippuen leveyspiiristä ja pilvioloista ja tuulivoimalla 20 – 38 prosenttia ajasta riippuen myllyjen korkeudesta ja tuulioloista.
Pääosaksi vuoden tunteja tarvitaan uusiutuvien ja ydinvoiman rinnalla useimmissa maissa jonkin verran fossiilisia polttoaineita valitettavasti vielä vuosikymmeniä. Siitä synty paljon välillisiä päästöjä.
Saksa päätti energiakäänteestään vuoden 2011 hallituskiistan tuloksena äkisti ja ilman kunnon ennakkovalmisteluja. Kun tasatuottoista ydinvoimaa korvataan tuotannoltaan katkeilevalla aurinko- ja tuulivoimalla, tarvitaan siellä yhä myös lähes kaikkia hiili- ja kaasuvoimaloita. Vuoden 2017 sähköstä oli aurinkovoimaa seitsemän prosenttia.
Saksan päästöt vähenivät hitaasti vuoteen 2009 asti, mutta ovat koko energiakäänteen ajan olleet tuota tasoa isommat. Kuvaannollisesti sanoen on kulmikkaalla tulpalla yritetty sulkea pyöreä reikä. Sellainen järjestely vuotaa varmasti.
Psykologi ja nobelisti Daniel Kahneman kuvaa ajattelumme nopeaa ja hidasta järjestelmää. Nopea järjestelmä toimii kevyen automaattisesti ja ilman tahdonalaista ohjausta. Hidas taas ponnistelee ja selvittää syy- ja seuraussuhteet.
Ilmastonmuutoksen paineessa nopea järjestelmä näyttää antaneen uusiutuvuuden vallata mielet automaattisesti ja ilman ponnistelua. Nyt on parasta lakata uskomasta kaiken uusiutuvan energian hyödyllisyyteen ilmastolle.
Emme tunne vielä kaikkia uusiutuvan energian hankkeiden moninaisia välillisiä vaikutuksia. Siksi emme tiedä hankekohtaisia nettopäästöjä emmekä edes kunkin hankkeen ilmastovaikutuksen todellista suuntaa.
Jokainen nettopäästöjä suoraan tai välillisesti lisäävä hanke haittaa ilmastoa myös hukkaamalla aikaa ja resursseja. Tuplasti haitallisina nämä hankkeet pitää tunnistaa ja jättää toteuttamatta. Olisi perin ikävää omilla toimillamme vaikeuttaa 1,5 asteen lämpenemisrajan saavuttamista.
Näin voimavarat riittävät paremmin hyviin hankkeisiin, joilla on tavoiteltu myönteinen vaikutus. Eri energiantuotantotapojen nettopäästöt voidaan selvittää hankkeen koko ketjusta sivuvaikutuksineen samaan tapaan kuin tuotteiden hiilijalanjäljet.
Hyvien ja huonojen ilmastohankkeiden erotteluselvityksen valmistelut on aloitettava pian, hyvin ja hosumatta. Vetovastuu sopisi valtioneuvoston kanslialle.
Esa Tommila
fyysikko, ympäristöneuvos
