Kaukolämmitys tarvitsee joustavuutta ja modernisointia
Timo Kalema 18.6.2019
Seuraavan kirjoituksen lähde on:
Oskar Kvarnström, Commentary: District heating needs flexibility to navigate the energy transition
Kaukolämmityksellä on haasteita ja ratkottavia ongelmia edessään. Suurin on varmasti siirtyminen mahdollisimman vähäpäästöiseen (hiilidioksidipäästöiseen) energiantuotantoon. Kuva 1 näyttää, että Suomessa kaukolämmön osuus rakennusten lämmityksestä on noin kolmannes ja että kaukolämmön tuotannosta noin puolet tapahtuu fossiilisilla polttoaineilla. Tässä suhteessa Tanskan ja Ruotsin tilanne on parempi. Vähäpäästöisiä kaukolämmön energianlähteitä ovat mm. biopolttoaineet, lämpöpumput ja jätelämmön lähteet. Biopolttoaine tulee olemaan lähiaikoina suuren mittaluokan ratkaisu ja lämpöpumput ja jätelämpö sitä tukevia.
Muita haasteita ovat rakennusten hyvin erilainen lämmön ja tehon ominaistarve ja siitä aiheutuvat erilaiset mitoituslämpötilat. Uusista kehitteillä olevista kaukolämpöjärjestelmistä käytetään nimitystä Fourth generation district heating (4GDH), jossa tavoitteena on riittävän matala lämpötilataso, johon voidaan syöttää lämpöä mm. lämpöpumpuilla ja erilaisilla hukkaenergian lähteillä, mm. rakennusten ja järjestelmien jäähdytyksestä.
Kaukolämpöverkon liiketoimintamalleja on myös kehitettävä niin, että pientuottajat voivat myydä lämpöä verkkoon.
Lämmön varastointi kaukolämpöverkossa voi olla myös järkevää, jos sillä saadaan pienennetyksi lämmön tuotantopiikkejä ja tuottaa lämpöä esim. lämpöpumpuilla, kun sähkö on halpaa, tai tuottaa omissa voimaloissa sähköä ja lämpöä yhteistuotantona, kun sähkö on kallista.
Kuva 1. Kaukolämmityksen osuus rakennusten lämmityksessä ja fossiilisten polttoaineiden osuus
kaukolämmön tuotannossa IEA-maissa.
