Uusiutuva energia ei ole ilmastolle aina hyväksi

Esa Tommila

Mielipide: Helsingin Sanomat, Vieraskynä
Julkaistu: 15.10. 2:00 ,
Päivitetty: 15.10. 7:29

Vain osa uusiutuvan energian tuotannosta vähentää päästöjä tehokkaasti. Bioenergian nettopäästöt voivat jopa olla suurempia kuin fossiilisen energian päästöt.

Ilmastotutkijat kiirehtivät päästöjen suuria leikkauksia painavin perustein. Pariisin ilmastosopimuksen taitevuoteen 2050 on vähän yli 30 vuotta. Energialaitosten tyypillinen käyttöikä on 35–60 vuotta.

Kun aikaa on vähän, on nopeasti löydettävä ja toteutettava vaikuttavimmat toimet. Yhä kunnianhimoisempia tavoitteita asetettaessa on tärkeää huomata, että uusiutuvan energian lisäys ei sinänsä takaa hiilidioksidipäästöjen vähenemistä.

Tiedämme, että fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon: ne tuottavat ilmakehään paljon hiilidioksidia ja ovat uusiutumatonta energiaa. Ilmastoahdistus on kannustanut tuottamaan mahdollisimman paljon kaikkea uusiutuvaa energiaa. Energian uusiutuvuus on arvokas asia, mutta kaikki uusiutuvat energialähteet eivät ole hiilineutraaleja tai päästöttömiä.

Fossiilisten energialähteiden niukentuessa uusiutuvuus ratkaisee vain energian saatavuuteen liittyviä ongelmia. Uusiutuvien energiamuotojen vaikutukset ilmastoon ovat oma lukunsa. Ellei tätä eroa oteta huomioon, hukataan aikaa ja suuri osa ilmastopanoksistamme.

Mitään energiaa ei voida tuottaa täysin haitattomasti. Kaikki tuotantotavat kuluttavat luonnonvaroja, ja energiantuotanto kuormittaa aina ilmastoa – vähän tai paljon, suoraan tai välillisesti. Tämä on osaselitys siihen, miksi päästöt pienentyvät hitaasti suuristakin panostuksista huolimatta.

Suomen nykyinen hallitus luottaa puupelleteihin ja puuhakkeeseen kivihiiltä korvaavina energialähteinä. Kivihiileen verrattuna pellettien ja hakkeen päästöt energiayksikköä kohti ovat kuitenkin suurempia, eikä niiden nopeasta sitoutumisesta kasvustoon ole takeita.

EU-komission tilaama raportti vuodelta 2016 osoittaa, että jäterasvoja lukuun ottamatta kasviperäisistä aineksista tehtyjen liikenteen biopolttonesteiden elinkaaren hiilidioksidipäästöt ovat tuntuvasti suuremmat kuin fossiilisen dieselöljyn päästöt. Silti biopolttonesteiden sekoitusvelvoitteet on uudessa direktiiviehdotuksessa tehty entiseltä pohjalta. Päämääränä tulisi olla päästöjen leikkaaminen eikä tietynlaisen energiantuotannon itseisarvoinen lisääminen.

Virheellisen päättelyketjun ja sen tuottaman vääränlaisen varmuuden vallassa eri energiamuotojen päästöjen mittaaminen ja vertaaminen voivat jäädä vähiin. Ilmastopoliittisia saavutuksia esitetään usein bruttopanostuksilla laitoksiin eikä ilmastohyödyistä kertovilla tuloksilla.

Aurinko- ja tuulivoiman lisäyksestä puhutaan usein käyttäen hetkellisiä nimellisteholukuja vuosittaisten energiantuotantomäärien sijaan. Se on johtanut päättäjiä harhaan: katkeilevan tuotannon saatavuus on täystehoksi laskettuna vain 9–38 prosenttia nimellistehosta. Tosiasialliseen energiantuottoon vaikuttavat muun muassa pilvi- ja tuuliolot, auringonpaisteen määrä ja voimalaitostyyppi. Valitettavasti fossiilisia polttoaineita tarvitaan uusiutuvien rinnalla vielä vuosikymmeniä.

Saksa päätti luopua ydinvoimasta vuoden 2011 hallituskiistan tuloksena äkillisesti ja ilman kunnon ennakkovalmisteluja. Kun tasatuottoista ydinvoimaa korvataan tuotannoltaan katkeilevalla aurinko- ja tuulivoimalla, hiili- ja kaasuvoimaloita tarvitaan kaiken aikaa. Saksan päästöt ovatkin olleet viime vuosina lähes ennallaan.

Eri energiantuotantotapojen nettopäästöt voidaan selvittää hankekohtaisesti samalla tavalla kuin eri tuotteiden hiilijalanjälki. Vertailun perusteella pitäisi valita energiapalettiin sopivimmat vaihtoehdot.

Tuulivoima näyttää olevan Suomessa ilmastovaikutuksiltaan uusiutuvista paras vaihtoehto, kunhan heikkojen tuulten aikaan on käytössä riittävästi vesivoimaa ja tuontisähköä. Aurinkovoimaa ei Suomen oloissa saada riittävästi sähköverkkoon, ja bioenergian käyttö saattaa olla nettovaikutuksiltaan ilmastolle jopa haitallista. Ilmastolle parhaat vaihtoehdot ovat vesi- ja ydinvoima. Myös energian käytön tehokkuutta voidaan parantaa.

Ilmastolle parhaat energiaratkaisut saadaan selvityksin, joissa tarkastellaan eri tuotantomuotojen nettovaikutuksia ja pyritään mahdollisimman vähäpäästöiseen yhdistelmään. Seuraavan hallituksen on tehtävä tällaiseen nettoviisauteen nojaten rehellistä ja oikein kohdennettua ilmastopolitiikkaa.

Esa Tommila

Kirjoittaja on ympäristöneuvos, joka toimi Ekokemin toimitusjohtajana vuosina 1997–2009.